torstai 24. syyskuuta 2009

Sisustusta

Olen yrittänyt muokata pienestä asunnostani viime aikoina hieman viihtyisämpää. Tiedän tasan tarkkaan millaisessa talossa haluaisin asua, mutta kuten kaikki varmasti tiedämme, opiskelijabudjetilla maallisten unelmien toteuttaminen ei yleensä ole mahdollista. Täytyy siis tyytyä pieniin tekoihin ja siihen mitä on. Olen tottakai tyytyväinen, että minulla on katto pään päällä, mutta sen olen päättänyt, että seuraavassa asunnossani on hieman enemmän neliöitä kuin tämänhetkisessä koirankopissani.


H&M Homesta tilasin kaksi mustavalkoista tyynynpäällistä. Tyynyn toisella puolella kuvion värit ovat päinvastaiset.


Tilasin myös yhden mustan tyynynpäällisen...





... ja yhden valkoisen tyynynpäällisen.



Materiaali kaikissa tyynynpäällisissä on puuvillasamettia. Näillä saan hieman kuriin tyynyjen värisekamelskaa, joka on vallannut sänkyni ja sohvani. Pidän kyllä väreistä (nimenomaan sisustuksessa enemmän kuin vaatteissa), mutta tällä hetkellä kaipaan joitakin selkeitä linjoja ja rauhallisuutta. Tuntuu, että kämppäni on jo muutenkin liian sekava, ja monivärisyys sekoittaa sitä vain entisestään. Musta ja valkoinen, yhdessä ja erikseen, on aina hyvä valinta. Siinä kaksi väriä, jotka eivät mene koskaan pois muodista. Jos niitä nyt edes väreiksi saa kutsua...


Kodin Ykkösestä kävin ostamassa kaksi mattoa, kuvassa näkyvän violetin ja oranssin (niin miten sen monivärisyyden kanssa oli.....). Vanha eteisen mattoni oli edellisen vuokralaisen jäljiltä, enkä pitänyt siitä ollenkaan. Se saikin viimein lähteä yläkerran varastoon, ja pieni pyöreä violetti matto koristaa nyt eteistäni. Oranssi matto löysi paikkansa keittokomerosta, se on sinne juuri sopivan kokoinen ja värinen.


Olen todellakin viime aikoina alkanut jälleen ahdistua kämppäni pienuudesta. Ehkä se johtuu siitä, että vietän täällä nykyään enemmän aikaa kuin ennen. Ja minulla on aikaa katsella seiniä ja miettiä ja ahdistua yhä uudelleen ja uudelleen. Täytyisi siivota ja järjestellä tavaroita, siten saa yleisilmettä hieman parempaan suuntaan. Tosin pienessä asunnossa on aina liikaa tavaroita. Tietenkin voisin kylmästi heittää kaiken turhan pois, jos saisin sillä kämppääni edes vähän lisää neliöitä. Vaatekaapin olenkin jo siivonnut. Eteisessä odottaa kolme isoa muovikassillista vaatteita kirpputorille lähtöä. Tosin ne odottavat siellä vielä pitkään, sillä kirpparipöytä on varattu vasta kuukauden päähän.

Nyt taitaa olla aika mennä nukkumaan. Huomenna nään Empun pitkästä aikaa, jee!<3

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Kaikki hyvin

Nyt voi huokaista helpotuksesta, kirjoitukset ovat ohi. HUH HUH. Terveystieto meni yllättävän hyvin, asiaa pursusi aivoistani jopa niin paljon etten ehtinyt saamaan kaikkea paperille kuudessa tunnissa. Toinen asia tietenkin on, mitä sensorit pitävät teksteistäni. No, se nähdään sitten marraskuussa. Nyt en aijo tuhlata enää yhtäkään hetkeä kirjoituksien miettimiseen. Piste.

Katsoin äskön Rammsteinin paljon keskustelua herättäneen uuden musavideon. Biisin olin kuullutkin jo aikaisemmin Rockilta. Biisi ja video on herättänyt keskustelua, koska se sisältää K18 materiaalia. No, olin aluksi pettyä, koska videossa ei ollut mitään ihmeellistä. Ajattelin, että onko K18 leima lyöty siihen ihan turhaan. Mutta ei, videon lopussa päästään kyllä itse asiaan. Onhan se (kai?) ihan hauska, mutta luulempa, että bändi hakee ainoastaan huomiota. En ole ikinä digannut Rammsteinista.

Videon voi katsoa täältä http://www.visit-x.net/rammstein/

Lähden kohta keskustaan, tarkoituksena juhlistaa Vallun synttäreitä ja kirjoituksien loppumista. Palaillaan !

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Pikainen päivitys

Jälleen yksi viikonloppu takana. Eipä ole tapahtunut kummempia. Ruotsin kirjoitukset meni perjantaina aika perseelleen. Keskiviikkona on sitten vielä terveystieto, joka ei sekään varmasti kovin hyvin tule menemään. Joka tapauksessa aijon jälleen alkaa elämään, kun kirjoitukset ovat ohi. Sitten ei ainakaan tarvitse enää stressata että "vittu kun en ole lukenut".
Harmittaa hieman kun lauantaina ei tullutkaan lähdettyä YO:lle Off The Hookkiin, siellä oli kuulemma ollut taas kova meininki. Olen tullut aika lailla siihen tulokseen, että Tampereella ei ole yhtäkään baaria ylitse muiden, mutta jos joku pitäisi valita, niin pidän kyllä YO-talosta ehkä eniten.

Loppuun muutama kuva arkistosta:


Tässä on kuva, joka kohta löytyy jostain päin kehoani. Olen miettinyt yli vuoden ja varmistunut, että tämä on se kuva, jonka haluan ensimmäisenä tatskata itseeni.




















Tämän hetken lempparikorkokengät. Ostin elokuussa Foxyn loppuunmyynnistä, maksoivat vain 10e !

tiistai 15. syyskuuta 2009

Sillä päivä, se on kaunis

Tänään oli erityisen kaunis päivä. Aurinko paistoi aivan pilvettömältä, kirkkaan siniseltä taivaalta ja lämpömittari kipusi yli kahdenkymmenen asteen. En muista, koska viimeksi syyskuun puolessa välissä olisi ollut yhtä lämmintä kuin nyt. Pelkäsin jo elokuun alussa, että syksy tulisi nopeasti. Onneksi se ei ole ilmojen puolesta vielä kunnolla alkanutkaan. Tosin Pekka Pouta lupasi loppuviikolle jo kylmenevää. Auringonpaistetta tai ei, mieleni ei ole kovin aurinkoinen.

Kuvia Muotipäiviltä viime perjantailta


DesignOn - Super Mukava -muotinäytös


































Kaikki kuvat by Amanda

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Koipi kipeänä

Noniin tänään mentiin sitten lääkäriin, koska en pystynyt aamulla enää kävelemään. Oikea nilkka/akillesjänne on hieman turvoksissa kuten kuvasta näkyy. Joku ötökkä siihen puri torstaina kun olin Kissanmaalla iskällä poimimassa luumuja. Sain antibiottikuurin ja jotain paikallisvoidetta. Olisin saanut kepitkin, mutta Acutassa ei ollut. Ei auta kuin kävellä vaikka sattuu.




Iltapäivällä vietin aikaa äidillä. Kotimatkalla törmäsin Juhaan ja Julleen, istuin poikien kanssa hetken Coffee Housen terassilla. Nyt olen ollut kotona jo monta tuntia, mutta en voi mennä vielä nukkumaan, sillä hiukseni ovat märät enkä omista hiustenkuivaajaa.

lauantai 12. syyskuuta 2009

Woman in black


Milla tuli tänne yöks. Kiva ettei tarvi olla koko lauantai-iltaa yksin himassa. Tai oisinhan jotain tekemistä itselleni ehkä keksinyt, mutta hyvä ettei tarvinnu lähtee minnekään. En oikein pysty kunnolla kävelemään kun on joku saatanan hyönteisen purema akillesjänteessä ja koko nilkka on turvonnu..........

Käytiin Millan kanssa kuitenkin vähän ulkona ottamassa kuvia.


Tuubitoppi, Vero Moda
Nahkatakki, GT
Kaulahuivi, Vero Moda
"Nahka"legginsit, GT
Kengät, Andiamo
Nahkahanskat, äidin vanhat


Ehkä kolme postausta yhden vuorokauden sisään riittää........
Hyvää yötä !

Sunnuntaifiilis

En ole tehnyt tänään oikeastaan mitään. Kello on kohta viisi ja olen edelleen yövaatteissa enkä ole meikannutkaan. Täydellinen sunnuntai-fiilis vaikka on lauantai. Minulla ei yksinkertaisesti ole enää elämää. Voisiko joku kertoa mitä sinkut yleensä tekevät? Eikö heillä muka ole tylsää? Minulla ainakin on. En todellakaan muista, mitä tein kaiket päivät ennen kuin aloin seurustella Heikin kanssa. Toki elämäntilanteeni on nyt muutenkin aivan erilainen kuin puolitoista vuotta sitten, mutta silti. Tähän tilanteeseen kestää kyllä tottua. En tajua vielä ollenkaan, että voin tehdä ihan mitä haluan. Minulla on täysin vapaat kädet kaiken suhteen, voin tulla ja mennä miten huvittaa. No, erostamme on vasta kaksi viikkoa aikaa. Opettelen pikkuhiljaa.
Tampereen muotipäivät jatkuivat vielä tänään, mutta en jaksanut lähteä sinne. Sen sijaan tein pannukakun.


Pannukakku:
1-2 kananmunaa (itse laitoin kaksi)
4dl maitoa
2dl vehnäjauhoja
n.1 rkl sokeria
ripaus suolaa
tilkka rypsiöljyä

Kaikki ainekset sekoitetaan keskenään ja kaadetaan öljyllä/margariinilla voideltuun vuokaan. Paistetaan 225 asteessa noin 30 minuuttia.


Vähäsen pannukakkuni kärvähti reunoilta (kuten kuvasta huomaa), vaikka pidin sitä uunissa tasan puoli tuntia. Lyhyempikin aika olisi ilmeisesti riittänyt. Ensi kerralla laitan vain yhden munan, koska kananmunan maku puskee helposti läpi. Laitoin tällä kerralla kaksi munaa siksi, että niitä oli koko pakkaus jääkaapissa, enkä tiedä mitä teen niistä ennen kuin ne menevät vanhaksi. Pääasia on, että pannukakusta tuli todella hyvää ! Maistui lähes tulkoon aivan samalta kuin äidin tekemä, ja äidin pannukakku on ehdottomasti maailman parasta :)


Eilisen ostokset:



Nilkkurit 39.90e, Andiamo


Aivan halppisversiothan nuo ovat, mutta opiskelijan on tyydyttävä mihin opiskelijan on tyydyttävä. Tottakai ostaisin Vagabondit, jos vain olisi rahaa.



Kaulahuivi 19.95, Vero Moda


Kumpikaan kuva ei oikein aja asiaansa, mutta huivi on aivan ihana. Se on muhkea, mutta ei kuitenkaan liian paksu. Huivista tuli heti ehdoton suosikkini, tulen käyttämään varmasti lähes päivittäin.


Rannekorut 4.90e, H&M


Näiden lisäksi ostin vielä kaksi perusvaatetta, joita on turha kuvata: mustan pitkähihaisen paidan ja mustan pitkän tuubitopin (voi käyttää tuubimekkona), molemmat Vero Modasta, josta sai 20% alennusta per vaate.

Muodin yö


Niinhän siinä usein käy, että kun jotain odottaa oikein kovasti, tulee pettymään. Odotin näkeväni Tampereen Muotipäivillä kiinnostavia muotinäytöksiä, mutta valitettavasti olin tyytyväinen vain yhteen. Tämä illan pelastus oli Super Mukavan järjestämä desing-muotinäytös, joka esitteli suomalaisten suunnittelijoiden luomuksia. Olin luullut osanoton olevan suuri, mutta eihän Keskustorilla ollut kuin nimeksi porukkaa. Alkuillasta ei juuri ketään, mutta iltaa kohden kasvoi sitten jonkin verran. Rahaa sain kyllä kulumaan. Olihan se pakko ostaa, kun kerrankin sai shoppailla yömyöhään. Ei lähdetty tyttöjen kanssa sen kummemmille jatkoille, istuttiin vain hetki Coffee Housessa, joten tulin jo hyvissä ajoin kotiin.



Päivän asu:
- Biker-nahkatakki (ehdoton syksyn lemppari<3 sopii kaiken kanssa!), GT
- Paita, GT
- Farkkulegginsit, GT
- Pipo (ainoastaan sovituksessa), H&M

Huomenna aijon tehdä pannukakun. Hyvää yötä !




torstai 10. syyskuuta 2009

Kuulumisia

Tänään oli ruotsin preliminääri. Se meni niin hyvin kuin tällä lukemisella voi mennä (....), vihaan luetun ymmärtämisiä. Onneksi kuuntelukin on jo takana, en tosin ole uskaltanut katsoa kuinka monta pistettä sain. Mutta ei sillä ole väliäkään. Oikeastaan en aijo ottaa turhia paineita koko kirjoituksista, voihan tuloksia sitten joskus korottaa, jos näkee tarpeelliseksi.

Näin raskaan musiikin ystävänä olen kuunnellut viime aikoina paljon Scandinavian Music Groupia. Ostin jopa uusimman levyn "Palatkaa Pariisiin!". Muutamat levyn biisit olivat jo ennestään tuttuja menneen kesän Ruisrockista, ne ovat ehdottomasti cd:n parhaimmistoa.



ei tunnu missään olen matkalla taas
olen matkalla sinne
olen matkalla takaisin sinne
minne kerran toivotit minut

kun minulta viedään kaikki
autan kantamaan
kevyesti nousee askel
autan kantamaan
ja kun lopulta kaadun teen sen näyttäväst
i


Mummu on todella huonossa kunnossa. Eilen jo luulimme, että hän ei näkisi enää aamua. Vaari on liian toiveikas, hän ei ymmärrä, että massiivista aivoverenvuotoa ei helpolla pysäytetä. Ei ainakaan silloin, kun potilas on lähemmäs 90-vuotias ja vuoto on keskellä aivoja.

Huomenna on vihdoin perjantai ja onneksi suunnitelmani ovat selvät:



tiistai 1. syyskuuta 2009

Alive or just breathing

Väsyttää koko ajan, vaikka olen nukkunut viime päivinä enemmän kuin tavallisesti. Haluaisin mennä nukkumaan ja herätä vasta sadan vuoden päästä. Nukkuessa unohtaa kaiken todellisen ja kaikki on hyvin. Mutta kun aamulla avaan silmäni, pala nousee kurkkuun. Ja siellä se pysyy koko päivän.

Kukaan ei odota minua, miksi nousisin
Ennen uutta unta, soitat sittenkin

Tämä päivä ei ole ollut viime päiviä helpompi. Teen kyllä asioita, menen aamulla kouluun ja iltapäivällä hoidan pakolliset menot, mutta kuljen kuin sumussa. On niin epätodellinen olo. Mikään ei vain tunnu miltään, kaikki on niin tyhjää. Mikään asia ei kiinnosta kuten ennen.

Tuntuu niin epäreilulta, että maailma jatkaa pyörimistään, vaikka oma elämä on täysin pysähtynyt. Tuntuu jopa loukkaavalta, että muut ihmiset jatkavat normaalisti elämäänsä, kun itsellä on niin paha olla. Pystyn vain pieneksi hetkeksi kerrallaan keskittymään johonkin muuhun asiaan ja unohtamaan kaiken, jos saan olla muiden ihmisten seurassa. Päivän pahin hetki on tulla yksin kotiin.

Sä olet uudessa kodissa taas ja taas olet uudessa alussa
Ja mä ikävöin sinua toisinaan, tässä tyhjässä talossa
Kaikki kävi niin varoittamatta
Totuus iski kuin salama

Syy tähän kaikkeen on, että erosimme Heikin kanssa perjantaina. En voi sanoa, että se oli yhteinen päätös, koska itse en halunnut sitä. Eron ei kuitenkaan pitänyt tulla ihan yllätyksenä, koska olimme puhuneet asiasta jo kolme viikkoa sitten. Silloin päätimme yhdessä, että haluamme vielä jatkaa. Kolmen viikon aikana meillä meni mielestäni hyvin. Tietenkin oli pieniä riitoja, mutta niitähän nyt on aina. Kävimme ostamassa Heikille uusia vaatteita, ulkona syömässä ja muuta hauskaa. Vielä viime viikon torstaina, eli päivää ennen eroa, kävimme leffassa ja nukuimme yhdessä. Kaiken piti olla hyvin. Ei siis ole ihme, että perjantai-illan tapahtuma oli minulle kuin isku vasten kasvoja. En ollut huomannut Heikissä mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Hän oli kuitenkin miettinyt koko kolmen viikon ajan suhteemme kestävyyttä ja tullut siihen tulokseen, että ei tunne minua kohtaan enää samallalailla kuin ennen.

I need you, I'm sorry

Sitä sanotaan, että kun menettää jonkun asian, huomaa vasta kuinka tärkeä se oli. Tottakai Heikki oli minulle alusta asti tärkeä, en vain aina osannut tuoda sitä ilmi. Sanoilla kyllä, mutta en aina teoilla. En vieläkään halua uskoa tapahtunutta. Mietin edelleen, kuka minut jätti perjantaina. Ei hän ainakaan Heikki voinut olla, koska Heikki rakastaa minua. Heikki ei koskaan jättäisi minua. Tunnen olevani niin yksin kuin vain yksin voi tuntea olevansa tässä maailmankaikkeudessa. Onneksi minulla on perhe ja ystäviä.

Syksy on ollut minulle aina vaikeaa aikaa, nyt se on tuplasti vaikeampaa. Kirjoituksiin pitäisi jaksaa lukea, mutta vielä en ole kyennyt kunnolla keskittymään niihin. Tuntuu niin vaikealta ymmärtää, että ihminen, joka puolitoista vuotta kuului jokapäiväiseen elämääni hyvin vahvasti, ei yht'äkkiä enää haluakkaan kuulua siihen. Olen menettänyt elämäni läheisimmän ihmisen, jolle saatoin soittaa koska tahansa tietäen, että hän haluaa kuunnella minua. Olen menettänyt ihmisen, joka aina jaksoi tukea ja auttaa minua, ja jolle saatoin aina kertoa kaikki asiat. Tuntuu kuin puhuisin kuolleesta. Eräänlainen kuolema tämäkin on.

Wish you were here

Minun on vaikea tehdä normaaleita ja pienimpiäkin asioita. On vaikea syödä, koska pala on juuttunut jo valmiiksi kurkkuun. En haluaisi mennä kauppaan, koska mieleni ei tee ostaa sieltä mitään. Kaikki asiat kotona muistuttavat Heikistä, en pääse niiltä karkuun. Kaikki paikat missä ikinä liikunkin, muistuttavat Heikistä ja nimenomaan meistä. Aika kuluu käsittämättömän hitaasti. Ennen minulla oli aina kiire johonkin, nyt on vain aikaa. Olen katsonut pitkästä aikaa televisiota, mutta olen lopettanut tupakoimisen.

Minulla on ikävä meitä

Ymmärrän, että tein virheitä. Tein paljon myös sellaisia virheitä, jotka olisin pienellä itsehillinnällä voinut jättää tekemättä, ja olen pahoillani niistä. Aijon ottaa opikseni tulevaisuutta ajatellen; Kaikkea paskaa, joka tulee omaan niskaan, ei saa kaataa suoraan toisen niskaan. Jos omassa elämässä ei mene hyvin, sillä ei kuitenkaan saa pilata toisen elämää. Kaikki on rajallista, myös se, kuinka kauan ihminen jaksaa tukea toista.

Ymmärrän myös, että minulla on ollut negatiivinen ja väärä asenne montaa asiaa kohtaan. Luultavasti isältä opittua pessimistisyyttä. Ei sellaista jaksa kukaan katsella kovin pitkään. Valitin usein, kuinka perseestä elämäni on. Olisi pitänyt silloin tajuta, että asiat voisivat olla vielä huonomminkin. Heikki oli parhaita asioita elämässäni. Uskoi hän sen tai ei, niin asia jokatapauksessa oli, ja on edelleen.

Eilen tapasin Heikin. Puhuin hänen kanssaan ensimmäisen kerran perjantain jälkeen. Minun oli pakko saada purkaa asioita, joita viikonlopun aikana oli kertynyt päähäni. En halunnut lopettaa kaikkea niin helposti. Olin perjantaina niin sekaisin ja lukossa, että silloin en pystynyt sanomaan mitään. Halusin siis vielä sanoa Heikille asioita, aivan kuten hän oli sanonut minulle perjantaina. En tiedä, oliko tapaaminen hyvä asia. Olisi pitänyt odottaa vielä muutamia päiviä, sillä en pystynyt pitämään itseäni koossa. Sain sanottua kaiken mitä halusin, mutta sitten hyvästien jättäminen, viimeinen halaus sekä pois lähteminen tuntuivat vielä raskaammilta. Olisin voinut istua Heikin vieressä loputtomiin. Ei tarvinnut enää sanoa mitään, halusin vain istua ja tuntea, että hän oli vielä siinä. En olisi halunnut päästää irti. Tuntui, että hajosin aivan kappaleiksi. Kaikki oli niin lopullista, ja kaikkea lopullista olen aina vihannut.

Kaiken tämän jälkeen uskon kuitenkin, että eromme oli myös ihan hyvä asia. Nyt viimeistään minun on pakko selvitä yksin. En voi tukeutua kehenkään, voin vain seisoa omilla jaloillani. Se sellainen kasvattaa ihmistä hirveästi. Tiedän kyllä, että pärjään. Juuri nyt se on vaikeaa, mutta päivä päivältä se alkaa muuttua helpommaksi. Elämähän on vasta edessä.

En haluaisi, että palaisimme yhteen, sillä mikään ei olisi kuten ennen. Kaikki on täysin pilalla, mitään ei voisi enää korjata. Toisaalta haluaisin aivan liikaa, että palaisimme tulevaisuudessa vielä yhteen. Eniten kuitenkin ehkä haluaisin siirtää kelloa ja palata ajassa taaksepäin. Muuttaisin asioita, jotta saisin meille edes yhden päivän lisää yhteistä aikaa. Onneksi on paljon kauniita muistoja, joista olen tavattoman kiitollinen. Ne eivät koskaan katoa.



Don't feel sorry
'Cause there's no reasons for us to fight anymore
Tears are coming and years are going
I hope we learned something